Valkea Norsu


Kirjailijan kotisivu

Alkusanat

He olivat pelanneet šakkia jo pitkään. Kirkonkellojen kumu sekä kiehautetun maidon ja vasta paahdetun leivän tuoksu muistuttivat, että oli jo varhainen aamu, eivätkä he olleet haukanneet mitään ottelun aloittamisen jälkeen. Ilmassa oli samanlaista salamyhkäisyyttä kuin vanhoissa roomalaisissa katakombeissa. Salia kiertävillä pitkillä pöydillä lojui hallitussa epäjärjestyksessä paperipinoja, kirjoja, karttoja ja muistiinpanoja sekä rivi šakkilautoja, jotka odottivat kärsimättöminä ottelijoita taistelutantereelleen. Jykeville kiviseinille maalatut freskot kuvasivat maallisia aiheita kuten aikojen saatossa muuttunutta Giraldan tornia, laivoja myrskyn myllerryksessä, miekka tanassa vihollista vastaan hyökkääviä ritareita ja saarrettuja muureja… Ehkä sen vuoksi sääntökunnan veljet kutsuivat paikkaa nimellä ”Krak, Ritarien linnoitus”.
Ottelijat kyräilivät toisiaan. Valkea kuningas oli uhattuna. Peräänantamaton musta kuningatar esti sitä liikkumasta ratsun ja kahden sotilaan takaa. Hyökkäys oli silti armoton, eikä sille näkynyt loppua. Nuorempi pelaaja huokaisi ja peitteli innostustaan. Hän tarttui peukalolla ja etusormella mustaan lähettiinsä, nosti sitä ja siirsi sen valitsemaansa ruutuun. Vaivihkainen hymy valaisi hänen siloisia kasvojaan. Nyt hänen vastustajansa oli kiikissä.
− Šakkimatti, hän lausui verkkaan ja yritti olla lankeamatta ylpeyden syntiin, vaikka olikin hyvillään.
– Siltä näyttää, veli, ritarikunnan suurmestari sanoi. – Sinähän olet voittanut kaikki pelit. Sinä olet paras.
− Kiitos kohteliaisuudesta, nuorukainen vastasi.
– Ei se ollut mikään kohteliaisuus vaan täysin ansaittu arvio. Sinä olet synnynnäinen šakinpelaaja. Olen seurannut pelaamistasi pienestä pojasta asti. Minun tehtäväni on löytää paras pelaaja, ja sinä olet paras. Me tarvitsemme parhaan, jotta voimme voittaa… ja minä valitsen sinut.
– Mihin? Milloin? Ketä vastaan?
– Malttia, malttia, suurmestari mutisi ja laski kätensä nuorukaisen olalle. – Noihin kysymyksiin ei ole vielä vastauksia. Yksi asia on kuitenkin varma: jonakin päivänä ottelu on pelattava… ja meidän on voitettava se.

© Nerea RIESCO
Otava 2012