Taistelumaalari


Kirjailijan kotisivu
Lue arvostelu
Kirjailija Wikipediassa

1.

Hän ui joka-aamuiset sataviisikymmentä vetoaan avomerelle päin ja saman verran takaisin rannalle, missä hän tunsi pyöreät kivennupulat jalkapohjissaan. Hän kuivasi itsensä pyyhkeellä jonka oli ripustanut ajopuun oksaan, puki paidan ylleen ja lenkkitossut jalkaan ja kiipesi kapeaa polkua poukamalta vartiotornille. Siellä hän keitti kupillisen kahvia ja ryhtyi töihin, yhdisti sinisiä ja harmaita oikeanlaisen väritunnelman aikaansaamiseksi. Yöllä – hän nukkui yhä vähemmän ja uni oli häilyvää horrosta – hän oli päättänyt rajata kylmillä sävyillä apean horisontin, jonka harsomaista kajoa vasten leikkautuivat meren äärellä kävelevien sotilaiden siluetit. Siten hahmoja verhoaisi sama valo, jota hän oli neljän päivän ajan heijastanut puhtailla titaanivalkoisilla sipaisuilla rantaveden laineisiin. Hän sekoitti lasipurkissa siniseen valkoista ja hivenen raakaa sienaa saadakseen sävystä valoisan. Sen jälkeen hän levitti väriä pari kertaa kokeeksi palettina käyttämälleen uunipellille, sotki seokseen hitusen keltaista ja työskenteli taukoamatta koko aamupäivän. Lopuksi hän työnsi siveltimenvarren hampaisiinsa ja astui taaksepäin tarkastelemaan tulosta.

© Arturo PÉREZ-REVERTE
Like 2007