Paulon elämää tänä päivänä:
Budapest, Praha, Hampuri ja Kairo
Ankeana, harmaana toukokuisena iltana vuonna 2005 valtava, valkoinen Air Francen Airbus A600 laskeutuu pehmeästi Ferihegyn lentoaseman kostealle kiitoradalle Budapestiin. Etelä-Ranskan Lyonista lähtenyt kahden tunnin lento on ohi. Lentoemäntä kuuluttaa matkustamoon, että Unkarin pääkaupungissa kello on kahdeksantoista ja lämpötila on kahdeksan astetta. Businessluokan ensimmäisen rivin ikkunapaikalla yhä turvavyö kiinnitettynä istuva mustapaitainen mies luo katseensa jonnekin kauas ohi edessään olevan muoviseinämän. Muiden matkustajien uteliaisuudesta piittaamatta hän tuijottaa samaan pisteeseen, kohottaa oikean kätensä etu- ja keskisormen kuin siunaukseen ja jähmettyy paikalleen vähäksi aikaa. Kun lentokone pysähtyy ja hän nousee ottamaan säilytyslokerosta reppuaan, voi huomata että hän on kokonaan mustissa – maastokengät, farkut ja T-paita, kaikki ovat mustia. Joku onkin sanonut, että jos hänen silmänsä eivät vilkkuisi niin veitikkamaisesti, häntä voisi luulla papiksi. Kanssamatkustajat – ainakin ranskalai- set – havaitsevat yksityiskohdan, joka kielii siitä ettei mies ole aivan tavallinen kuolevainen: mustan villakankaisen pikkutakin kaulukseen kiinnitetty pikkuruinen, vain hitusen tietokoneen mikrosirua suurempi kultainen rintamerkki punaisella emalipohjalla paljastaa kantajansa Ranskan kunnialegioonan ritariksi;
