On ilo juoda teetä kanssasi

Konstaapeli Manchegon toimisto ei ollut mikään varsinainen toimisto vaan pikemminkin avokonttori, joka oli jaettu neliskulmaisiksi työpisteiksi kevyillä mutta käytännöllisillä kipsiseinäkkeillä, joihin kukin sai vapaasti koota oman kollaasinsa lehtileikkeitä, valokuvia, kiireellisiä viestejä, joulukortteja, tutkintapöytäkirjoja ja kotiinkuljetusravintoloiden puhelinnumeroita. Tila muistutti aika lailla tavaratalon ylhäältä avoimia, äänieristeettömiä sovituskoppeja, joissa joutuu kuuntelemaan liian kireissä housuissa pullottavien naisvartaloiden tahditonta vertailua erilaisiin hedelmiin ja makkaroihin. Erona oli vain se, että Manchegon toimistossa setvittiin esteettisten katastrofien sijaan väkivaltaa ja pahoinpitelyjä, aseellisia ryöstöjä, kassanhoitajien kolkkauksia ja katutappeluita. ”Rikosilmoituksen”, ”syytteen”, ”oikeudenkäynnin” ja ”vankeusrangaistuksen” kaltaiset termit hyppelivät työpisteestä toiseen kuin kirput nuhjuisella patjalla.

     Eikä konstaapelin oikea nimi ollut Manchego vaan Alonso Jandalillo, mutta hän halusi uskoa, että hänellä ja Don Quijote Manchalaisella oli etunimen lisäksi yhteistä urotekojen kuolemattomuus, joskaan konstaapeli ei ollut saanut elämässään aikaan mitään mainitsemisen arvoista ˗ niinpä hän oli käyttänyt Manchegon nimeä niissä parissa kolmessa kenttäoperaatiossa, joissa oli ollut mukana. Nuo kolme tavua hivelivät korvaa radiopuhelimen taustakohinassa.

     Hiljattain kasvaneesta vatsastaan huolimatta Manchego oli toiminnan mies ja valitteli, että hänet oli määrätty viisikymmenvuotispäivänään Madridin katujen partioinnista mukavaan istumatyöhön paikallispoliisiasemalle. Hän kaipasi adrenaliinia, joka syöksähti suoniin virka-auton ratissa, kun hän huudatti sireeniä ja säikytteli kovaäänisellä: ”Pois tieltä, saamarin akka, ajakaa se paku sivuun, meillä on salainen tehtävä.”

© Mamen SÁNCHEZ
Bazar 2015