Morelin keksintö


Lue arvostelu
Kirjailija Wikipediassa

Tänään tällä saarella tapahtui ihme. Kesä tuli yllättävän varhain. Tein makuupaikan uima-altaan vierelle ja uin yömyöhäiseen asti. Nukkuminen oli mahdotonta. Pari kolme minuuttia poissa altaasta riitti muuttamaan hieksi veden, jonka oli pitänyt virkistää tukahduttavan tuulettomassa yössä. Aamunkoitteessa heräsin gramofonin ääneen. En voinut palata museolle hakemaan tavaroita. Pakenin rotkon kautta pois. Täällä eteläsärkillä, missä seison vyötäisiäni myöten meressä tai likaisessa uomassa vesikasvien ja moskiittojen keskellä, huomaan sännänneeni pakoon harkitsematta. Luultavasti muut ihmiset eivät ole käyneet etsimässä minua; ehkä he eivät ole edes nähneet minua. Mutta alistun kohtalooni. Minulla ei ole enää jäljellä mitään, minut on karkotettu saaren karuimpaan kolkkaan, asuinkelvottomaan rämeikköön, jonka meri huuhtoo kerran viikossa alleen.

Kirjoitan tätä jättääkseni todisteen saarella tapahtuneesta tuhoisasta ihmeestä. Ellen muutaman päivän kuluessa huku tai kuole omaan vapaustaisteluuni, toivon saavani kirjoitettua Puolustuspuheen eloonjääneille ja Malthusin ylistyksen. Niissä hyökkään sademetsien ja autiomaiden riistäjiä vastaan ja osoitan, että tämä poliisien, asiakirjojen, journalismin, radiopuhelimien ja tullien täydellinen maailma, jossa ei osata korjata yhtä ainoaa oikeuden tekemää virhettä, on lopullinen helvetti vainotuille.

 

© Adolfo BIOY CASARES
Kookos 2002