Etelän kuningatar


Kirjailijan kotisivu
Kirjailija Wikipediassa

Puhelin soi ja hän tiesi kuolevansa. Hän tiesi sen niin varmasti, että jähmettyi paikoilleen, partahöylä jäi ilmaan ja hiukset tarttuivat seinä-kaakeleillakin pisaroivassa kuumassa höyryssä kasvoihin. Piip piip piip piip. Hän jäykistyi pidättelemään hengitystään, ikään kuin liikkumattomuus ja hiljaisuus olisivat voineet peruuttaa jo tapahtuneet asiat. Piip piip piip piip. Hän istui vyötäröään myöten kylpyammeen saippuaisessa vedessä ajamassa oikean jalkansa säärikarvoja ja hänen paljas ihonsa nousi kananlihalle, aivan kuin kylmävesihanasta olisi yhtäkkiä alkanut ryöpytä vettä. Piip piip piip piip. Makuuhuoneen stereoissa Los Tigres del Norte lauloi tarinaa Texasin Cameliasta. Petos ja lastinheitto kulkevat rinta rinnan, laulussa sanottiin. Hän oli aina pelännyt näiden laulujen olevan enteitä, ja äkkiä niistä tuli synkkää, uhkaavaa todellisuutta. Güero oli naureskellut hänen ajatuksilleen, mutta puhelimen ääni osoitti hänen olevan oikeassa ja Güeron erehtyneen. Erehtyneen monessa asiassa. Piip piip piip piip. Hän päästi partahöylän kädestään, nousi hitaasti ammeesta ja siirtyi vettä tippuen makuuhuoneeseen Puhelin soi peiton päällä, se oli pieni ja pelottavan musta. Hän katseli puhelinta koskematta siihen. Piip piip piip piip. Kauhuissaan. Piip piip piip piip. Piippaus sekoittui laulun sanoihin, kuin osaksi musiikkia. Sillä salakuljettajat eivät anteeksi anna, Los Tigres jatkoi. Niin Güerokin oli sanonut hänen niskaansa hyväillen, naurussa suin kuten aina, ja heittänyt puhelimen hänen syliinsä. Jos se joskus soi, niin minä olen kuollut. Silloin sinun pitää juosta. Minkä jaloistasi pääset, muruseni. Juokse äläkä pysähdy, sillä minä en enää ole sinua auttamassa. Ja jos pääset hengissä jonnekin, nakkaa tequila huiviin minun muistolleni. Kaikille hyville hetkille, pupu. Hyville hetkille. Sellainen piittaamaton huimapää Güero Dávila oli. Cessna-mestari. Lyhyen kiitoradan kuningas, niin kuin ystävät Don Epifanio Vargas mukaan lukien häntä kutsuivat, joka nousi pienkoneellaan kolmensadan metrin kiitoradoilta mukanaan kokispaketteja ja A-luokan rehua, viisti mustina öinä vedenpintaa rajan yli ja takaisin väistäen liittovaltion poliisin tutkat ja Yhdysvaltain huumeviraston DEA:n haaskalinnut. Hän eli veitsenterällä ja pelasi pomojensa selän takana omaan pussiinsa. Ja hävisi pelin.

© Arturo PÉREZ-REVERTE
Like 2003