Ajattoman kaupungin varjot


Kirjailijan kotisivu

0

TOINEN

TULEN MÄÄRÄTTÖMIEN VUOSIEN takaa, hautautuneista kaupungeista, minulle puhuvilta hautausmailta, unohdetuista lauluista. Tulen lavean ajan takaa. Siksi en ole koskaan sama, niin kuin kaupunkini ei ole koskaan sama, ja siksi en voi antaa tarinoilleni nimeä.

Kun synnyin, Barcelonan goottilaisten muurien takana leviävä tasanne oli paheiden valtakuntaa. Siellä olivat halvat ilotalot, joita ei suvaittu muuriensisäisessä säädyllisessä kaupungissa, sekä sirkustaiteilijat, nälkää näkevät näyttelijäseurueet, mierolaiset ja lainjuoksijat.

Siinä valtakunnassa minä synnyin.

Uskomatonta oli, että tilanpuutteen vuoksi paheiden valtakunnasta tuli tuota pikaa luostarien valtakunta. Äitini – joka oli kuunnellut tarkkaan asiakkaittensa puheita – kertoi, että Barcelonan ensimmäinen, romaaninen muuri oli puristanut asukkaat niin ahtaalle, että kaupunki oli heti paisunut sen ulkopuolelle ja keskiajalla oli pitänyt rakentaa toinen muuri, jota alettiin ajan mittaan kutsua goottilaiseksi.

© Enrique MORIEL
Bazar 2010